Kun suihkusta kuuluu “HEUREKA!”.
Kuinka monta kertaa miljoonien pesojen liikeidea on tupsahtanut mielen syövereistä verkkokalvoille samalla hetkellä, kun vasen (mahdollisesti myös oikea) hanskasi hankaa pakoputken seutua ja toisella räpylällä hierot shampoon voimasta kirveleviä silmiäsi?
Totta puhuakseni, ei koskaan.
Mutta, jos näin sattuisi käymään, olisi äärimmäisen ikävää huomata kropan kuivauksen yhteydessä unohtaneensa autuaasti koko idean. Huoli pois, AquaNotes® pitää huolen ettei hyvät, ja miksei huonotkin ideat huuhtoudu viemäriin. Vajaan kymmenen dollarin paketti sisältää imukupeilla kylppärin seinään kiinnitettävät muistion, sekä vedenalaisiin olosuhteisiin suunnitellun raapustimen.
Tuolta ostoskoriin.
Printtaa paahtoleipä.
Aikoinaan Sveitsissä joku mietti päänsä pahki ja keksi pojalleen nimen, Othmar Mühlebach. Vuosia myöhemmin Othmar puolestaan mietti oman päänsä pahki ja keksi leivänpaahtimen uudelleen. Kapistus tuli toiseksi Berner Design Awardseissa, joten kannatti miettiä.
Kakkoprintteri toimii lähes normaalin tulostimen tavoin. Kytke paahdin USB-piuhalla tietokoneeseen, aseta pino Fazeria paahtimen selkään, paina namiskaa, odota ja ihastele.
photo propsit ja copyright Othmar Mühlebach
Johdonmukaista johdotusta.
Melkeinpä jokaisesta asunnosta löytyy se paikka missä makaa jokin tuiki tärkeä sähkökapistus, jonka iloisen valkoinen häntä luikertelee pitkin pituuttaan lattialla päättyen siihen pieneen kärsään seinässä. Maisie Maud Broadhead on keksinyt tyylikkään tavan olla piilottamatta johtovyyhtiä, vaan lisäämällä johtoon muutaman metrin pituutta ja kiinnittämällä sen seinälle.
Ei pallo, vaan pullotuoli.
Suomidesignin ehdotonta huippua on Eero Aarnion raapustama pallotuoli. Varsovan kivisiltä kujilta keikkuva kynäniekka, Pawel Grunert, on tehnyt verbaalisesti melkein kopion Eeron jakkarasta, mutta ei aivan.
Kierrätyspulloista ja ruostumattomasta teräksestä valmistettu nojatuoli on mahdollista muokata juuri haluamakseen, pullot nimittäin irtoavat runkokehikosta simppelisti kiertämällä korkin auki. Täten leposijansa väriä voi vaihtaa, kunhan löytää oikean värisiä pulloja. Tuoli on myös äärettömän näppärä korjata, jos 160 kiloinen ystävättäresi laskee hennon ruotonsa väärässä kulmassa stoolin ylle. Kaikkea on siis ajateltu, myös luontoa.
Hammasklinikka Hiroshimasta.
Hammaslääkärille meno harvemmin on kovin mielekästä, paitsi Hiroshimassa. Keisuke Maeda on japanilainen arkkitehti, joka on suunnitellut hyvin terapeuttisen hammaslääkäriaseman.
Rakennuksen fengshui on parasta mahdollista mitä voi pienten porien ja sylki-imureiden ympärille rakentaa. Aika vähän on täällä synkässä pohjolassa legolääkäreitä, joiden odotusaulan yhteydessä on vaikkapa zen-puutarha.
Pinta-alaa talosta löytyy yhteensä 410 neliötä, kolmessa kerroksessa. Hintaa tönölle kertyi 675 000€. Sunbeamtoast jää odottamaan haarakonttoria näille leveysasteille.
propsit photoista Keisuke Maeda/Sergio Pirrone
source Iconeye
Vinyylisoitin á la Montegiro.
photo copyright Montegiro
Mikäli myntti eli kääsh eli tuukero polttaa käpälässä ja sijoitettava on, niin mikäs sen mainiompi kohde kuin saksalainen hifielektroniikka. Bratwurstien luvatusta maasta tuleva high-end-audiolaitteisiin erikoistunut Montegiro esittelee pikkurahalle hyvän käyttökohteen.
Putiikin mallistoon kuuluu neljä toinen toistaan tyylikkäämpää vinyylisoitinta, ja tämä kuvassa esiintyvä yksilö on nimeltään Lusso. Mustasta akryylimuovista ja alumiinista valmistettu taideteos yhdellä äänivarrella painaa vaivaiset 47 kiloa, jos kultakorva mielii vielä toisen äänivarren painaa neljän kartion yhdistelmä jo hulppeat 55 kiloa.
Montegiro Lusson lähtöhinta on noin 30 000€, ei paha. Tietty tämän hintaluokan vempele vaatii rinnalleen vähintään 100 000€:n kaiuttimet, puhumattakaan siitä 1000€/metri maksavasta kaiutinkaapelista. Tämä kokonaisuus onkin sitten hyvä sijoittaa sinne kymmenen neliön vuokrakoppiin, kun ei muuhun enää ole varaa. Oli miten oli, yksi siisteimmistä levareista mitä on silmiin osunut.
Tölkkitakka.
Jos joku kapistus on tarpeellinen Suomessa talvella, niin tämä. Etenkin jos residenssistä ei löydy hellää lämpöä hohkaavaa tulisijaa. Ei muuta kuin jääkarhutalja naftaliinista, tölkkitakka pöydälle ja fiilistelemään. Jos tuhannen taalan bioetanolitakka ei mahdu budjettiin, niin FireGlo kyllä mahtuu, korillinen (24kpl) tuikkuja maksaa 79,99 dollaria. Purnukka on täytetty alkoholipohjaisella geelipolttoaineella, jolla saadaan aikaan iso liehuva liekki ja asiaan kuuluvat riks-raks-poks-soundit. Pikkutakka palaa 2-3 tuntia, joten korillisella lämmittelee parhaimmillaan jopa kolme päivää putkeen, asiallista.
Päättymätön kirjahylly pastamaasta.
photo copyright Miro Zagnoli
Kirjahyllyt tuppaavat valitettavan usein olemaan niin tylsiä, että jopa se alahyllyllä pönöttävä Iijoki-sarja näyttää tyylikkäämmältä. Toisaalta, useimmille ihmisille se kirjahyllyn funktio onkin vain pitää ne kirjat edes jonkinlaisessa järjestyksessä.
Italialaisen Luca Nichetton näkemys kirjahyllystä on hieman erilainen. Välttämättä tämä nauhapastalta näyttävä kirjahylly ei ole se kaikista järjestelmällisin ratkaisu, mutta varmasti kymmenen kertaa stylempi kuin yksikään suorakaiteen mallinen tylsimys. Ja toimiihan tämä Neverending-niminen luomus myös mainiona tilanjakajana.
photo copyright Miro Zagnoli
photo copyright Massimo Schiavon