Hendersonin aallot, Singapore.
photo propsit ja copyright Designboom
Singaporen pisin jalankulkusilta kulkee Henderson roadin ylitse. RSP Architects planners & engineers-niminen poppoo suunnitteli kyseisen sillan, eikä ainakaan mielikuvituksesta ole ollut puutetta. 36 metrin korkeudella maasta kiikkuva, puolen kilometrin mittainen oikopolku on rakennettu pääosin puusta ja teräksestä, lukuunottamatta betonitassuja. Iltaisin silta valaistaan led-tuikuilla ja riuku saa vielä hienomman ilmeen.
Onnistuneesti allekirjoittanut lähtee tammikuun lopulla pariksi kuukaudeksi tuonne suunnalle, joten Henderson Wave voidaan lisätä suosiolla tripin spottilistalle.
photo propsit ja copyright Sabine Fink
Jimin harhautunut maailma.
Jim Kazanjian on sankari tämän veikeän valokuvasekoituksen takana. Yhdeksän kuvan kokoelma valokuvayhdistelmiä on todella hienoa katseltavaa. Tästä loput kuvatukset.
photo propsit ja copyright: Jim Kazanjian
Järkyttävän kaunista á la Eirik Johnson.
Eirik Johnson, Boston. Älytön määrä näyttelyitä ympäri palloa, muheva läjä voitettuja palkintoja ja virka professorin apulaisena Massachusettsin taidekorkeakoulussa. Jos näistä ei vielä selvinnyt, että jäbä on mahdottoman kova valokuvaaja, niin johan on kumma. Tämä linkittämäni kuvakokoelma on nimeltään Borderlands, mutta hermannin kotisivuilta löytyy myös muutama muukin todella nätti setti. Kuvat puhukoon puolestaan.
loput kuvasarjasta täällä.
photoista propsit ja copyright: Eirik Johnson, Boston MA.
Pulskan punaisen putkimiehen paluu.
Viikonlopun haasteet tuli selvitettyä onnistuneesti, mutta jostain syystä lauantai-ilta aiheutti kroppaan jonkinlaisen häiriötilan sunnuntaiksi. Lääkkeeksi vaivaan hankittiin Nintendo Wii ja juuri ilmestynyt uusi Super Mario Bros.
Nassikkana tuli hakattua 8-bittisellä Nintendolla Mariota melko ahkerasti, joten herran comebackia ei voinut jättää väliin. Uusi Mario on aivan kuin vuonna 1985 ilmestynyt debyyttipeli, mutta hauskuuden määrä on nostettu kymmenenteen potenssiin. Peliä ei ole pilattu ylimääräisellä 3d-kikkailulla, vaan nyt mennään aivan kuten Mariossa pitääkin mennä, kaksiulotteisesti tasohypellen. Grafiikka on kuin karamellia ja musiikit taattua Mario-laatua. Synkät talvi-illat kuluvat varmasti rattoisasti prinsessaa pelastellessa. Siispä propellihattu päähän ja menoksi.
Alla pieni traileri Marion uusista tempuista..
Johdonmukaista johdotusta.
Melkeinpä jokaisesta asunnosta löytyy se paikka missä makaa jokin tuiki tärkeä sähkökapistus, jonka iloisen valkoinen häntä luikertelee pitkin pituuttaan lattialla päättyen siihen pieneen kärsään seinässä. Maisie Maud Broadhead on keksinyt tyylikkään tavan olla piilottamatta johtovyyhtiä, vaan lisäämällä johtoon muutaman metrin pituutta ja kiinnittämällä sen seinälle.
Ei pallo, vaan pullotuoli.
Suomidesignin ehdotonta huippua on Eero Aarnion raapustama pallotuoli. Varsovan kivisiltä kujilta keikkuva kynäniekka, Pawel Grunert, on tehnyt verbaalisesti melkein kopion Eeron jakkarasta, mutta ei aivan.
Kierrätyspulloista ja ruostumattomasta teräksestä valmistettu nojatuoli on mahdollista muokata juuri haluamakseen, pullot nimittäin irtoavat runkokehikosta simppelisti kiertämällä korkin auki. Täten leposijansa väriä voi vaihtaa, kunhan löytää oikean värisiä pulloja. Tuoli on myös äärettömän näppärä korjata, jos 160 kiloinen ystävättäresi laskee hennon ruotonsa väärässä kulmassa stoolin ylle. Kaikkea on siis ajateltu, myös luontoa.
Hammasklinikka Hiroshimasta.
Hammaslääkärille meno harvemmin on kovin mielekästä, paitsi Hiroshimassa. Keisuke Maeda on japanilainen arkkitehti, joka on suunnitellut hyvin terapeuttisen hammaslääkäriaseman.
Rakennuksen fengshui on parasta mahdollista mitä voi pienten porien ja sylki-imureiden ympärille rakentaa. Aika vähän on täällä synkässä pohjolassa legolääkäreitä, joiden odotusaulan yhteydessä on vaikkapa zen-puutarha.
Pinta-alaa talosta löytyy yhteensä 410 neliötä, kolmessa kerroksessa. Hintaa tönölle kertyi 675 000€. Sunbeamtoast jää odottamaan haarakonttoria näille leveysasteille.
propsit photoista Keisuke Maeda/Sergio Pirrone
source Iconeye
Vinyylisoitin á la Montegiro.
photo copyright Montegiro
Mikäli myntti eli kääsh eli tuukero polttaa käpälässä ja sijoitettava on, niin mikäs sen mainiompi kohde kuin saksalainen hifielektroniikka. Bratwurstien luvatusta maasta tuleva high-end-audiolaitteisiin erikoistunut Montegiro esittelee pikkurahalle hyvän käyttökohteen.
Putiikin mallistoon kuuluu neljä toinen toistaan tyylikkäämpää vinyylisoitinta, ja tämä kuvassa esiintyvä yksilö on nimeltään Lusso. Mustasta akryylimuovista ja alumiinista valmistettu taideteos yhdellä äänivarrella painaa vaivaiset 47 kiloa, jos kultakorva mielii vielä toisen äänivarren painaa neljän kartion yhdistelmä jo hulppeat 55 kiloa.
Montegiro Lusson lähtöhinta on noin 30 000€, ei paha. Tietty tämän hintaluokan vempele vaatii rinnalleen vähintään 100 000€:n kaiuttimet, puhumattakaan siitä 1000€/metri maksavasta kaiutinkaapelista. Tämä kokonaisuus onkin sitten hyvä sijoittaa sinne kymmenen neliön vuokrakoppiin, kun ei muuhun enää ole varaa. Oli miten oli, yksi siisteimmistä levareista mitä on silmiin osunut.
The Muppets: Bohemian Rhapsody
Tuskin Freddie tätä aikoinaan suunnitteli, mutta on tämä silti mainio versio vielä mainiommasta kappaleesta.
Tölkkitakka.
Jos joku kapistus on tarpeellinen Suomessa talvella, niin tämä. Etenkin jos residenssistä ei löydy hellää lämpöä hohkaavaa tulisijaa. Ei muuta kuin jääkarhutalja naftaliinista, tölkkitakka pöydälle ja fiilistelemään. Jos tuhannen taalan bioetanolitakka ei mahdu budjettiin, niin FireGlo kyllä mahtuu, korillinen (24kpl) tuikkuja maksaa 79,99 dollaria. Purnukka on täytetty alkoholipohjaisella geelipolttoaineella, jolla saadaan aikaan iso liehuva liekki ja asiaan kuuluvat riks-raks-poks-soundit. Pikkutakka palaa 2-3 tuntia, joten korillisella lämmittelee parhaimmillaan jopa kolme päivää putkeen, asiallista.